”Dat ii leat dušše dat giella” – ”Se ei ole vain se kieli” : tapaustutkimus saamenkielisestä kielipesästä saamelaisessa varhaiskasvatuksessa

Tämän väitöskirjatutkimuksen ydintä on uhanalaisen saamen kielen elvyttäminen. Tutkimus pyrkii tuomaan uuden näkökulman ja lisän saamen kielen elvyttämiseen tarkastelemalla lasten saamen kielen elvyttämistä yhdessä pohjoissaamenkielisessä kielipesässä. Kielipesä on alle kouluikäisille lapsille tarkoitettu hoitopaikka, jossa saamen kieltä omaksutaan kielikylpymenetelmällä. Tutkimus keskittyy kuvailemaan saamenkielisen kielipesän arkea. Tutkimus kuvaa, millaisista toiminnoista saamenkielinen kielikylpy kielipesässä rakentuu ja miten lasten saamen kielen käyttöä tuetaan ja elvytetään kielipesän käytännöissä sekä sen opetus- ja vuorovaikutustilanteissa varhaiskasvatuksessa. Saamen kieli puolestaan nivoutuu aina myös saamelaiseen kulttuuriin, sen tukemiseen ja vahvistamiseen. Lisäksi tutkimuksessa tarkastellaan saamenkielisen kielipesän kehittämistä kielipesäohjaajien käsityksiin nojautuen. Tutkimus on etnografinen tapaustutkimus, jossa aineistona toimi kaksi kenttätutkimusjaksoa pohjoissaamenkielisessä kielipesässä toimintavuonna 2014–2015. Kenttätutkimusjaksojen aineistot kerättiin haastattelemalla kielipesäohjaajia ja havainnoimalla kielipesän arkea. Haastattelut toteutettiin ryhmä- ja yksilöhaastatteluin (N=8) ja havainnoinnit seuraamalla kielipesän arkipäiviä (N=11). Tutkimuskohteena oleva pohjoissaamenkielinen kielipesä oli yksi kymmenestä vuonna 2014–2015 toiminnassa olleesta kielipesistä. Tutkimuksen informantit ovat kielipesässä toimintavuonna työskennelleitä kielipesäohjaajia. Tutkimustuloksina esitellään kielipesän käytännöt, jotka jaettiin ensisijaisiin ja toissijaisiin toimintoihin. Ensisijaiset toiminnot olivat toimintoja, jotka ovat välttämättömiä, jokapäiväiseen lasten päivähoitoon kuuluvia toimia. Näitä olivat kielen tukeminen päivittäisissä tilanteissa (mm. hoitoon tuonti ja haku, pukeutumiset, siistiminen), ruokailu, päiväunet ja ulkoilu. Toissijaiset toiminnot ilmensivät kielipesän arjen erityispiirteitä, jotka jaettiin seuraaviin luokkiin: teematyöskentely kielipesässä, ohjattu aamupiiri, kerronta ja satujen maailma, kielitaitoa kehittävät leikit ja tehtävät, vierailijat kulttuurisisällön tuojina sekä vuotuiskiertoon liittyvät toimet. Tutkimustulosten mukaan sekä ensi- että toissijaisia toimintoja kuvasti saamenkielinen saamelaiskulttuuriin nojautuva toiminta. Kielipesän arjessa näkyivät saamelaisen kasvatuksen kulttuuriset arvot. Kokonaisuudessaan kielipesän arki näyttäytyi sosiokulttuurisena kasvualustana, jossa lapset kasvatettiin osaksi saamelaista kulttuuria ja kieliyhteisöä. Kielipesän toiminta elää ja muokkautuu liminaalitilassa, josta siirtyminen vakiintuneeseen toimintamuotoon edellyttää toiminnan kehittämistä. Tutkimuksessa kielipesäohjaajat kehittivät toimintaa aktiivisesti yhteistyössä ympäröivän yhteisön kanssa. He pyrkivät edistämään ja uudistamaan toimintaa siitäkin huolimatta, että kielipesätoimintaa sävytti epävarmuus jatkuvuudesta ja resursseista. Kielipesätoiminnalle ei ole käytettävissä yhteisiä valtakunnallisia ohjeistuksia ja suunnitelmia eikä kielipesiin ole tuotettu vielä lainkaan kielikylpymenetelmään perustavaa oppimateriaalia. Saamenkielisille kielipesäohjaajille ei ole strukturoitua kielikylpymenetelmään perustuvaa koulutusohjelmaa. Kielipesäohjaajat toteuttivat kielipesän käytäntöjä omaan asiantuntemukseensa ja vahvaan kokemuspohjaansa nojautuen. He kaipasivat lisäkoulutusta sekä mahdollisuutta jakaa hyviä käytäntöjä kollegojen kanssa. Kielipesäohjaajien mukaan saamenkielinen kielipesä tarvitsee toiminnalleen yhteisen viitekehyksen suunnitelmineen ja ohjeistuksineen. Lisäksi se tarvitsee saamelaiskulttuurin mukaiset tilat ja ympäristön sekä oppimateriaalia. Kielipesäohjaajat kaipasivat vahvempaa verkostoitumista muiden kielipesätoimijoiden kanssa. Myös yhteistyötä lähiyhteisön ja kaikkien muiden yhteistyötahojen kanssa haluttiin vahvistaa. Tutkimukseni perusteella voidaan luoda käsite ”kielipesäpedagogiikka”. Rakensin tulosteni perusteella kielipesäpedagogiikan mallin saamelaiseen kulttuuriin kuuluvan komsiopallon (pohj.saam. šiella) muotoon, jossa komsiopallo kuvaa kielipesäpedagogiikkaa ja komsiopallon laukkaset kielipesäpe dagogiikan perusperiaatteita eli toimintoja, joiden avulla kieltä omaksutaan kielipesässä. Komsiopallon taustalla olevat saamen päävärit korostavat kielipesäpedagogiikan saamelaista ja kielen omaksumisen viitekehystä: saamen kielen elvytystä, saamelaiskulttuuria, saamelaiskasvatusta ja kielen omaksumista. Tämä kasvatustieteen alan tutkimus on ensimmäinen saamenkielistä kielipesätoimintaa kuvaava väitöstutkimus. Pioneerityönä se antaa ensisijaista tietoa saamenkielisen kielipesän toiminnasta ja kielikylpymenetelmän käytöstä saamen kielen elvyttämisessä varhaiskasvatuksessa. Vaikka kielipesätoimintaa on toteutettu eri muodoissa jo lähes kolme vuosikymmentä, se taistelee edelleen olemassaolostaan. Tämä tutkimus osoittaa, kuinka kielipesä tarjoaa merkityksellisen ja virikkeisen oppimisympäristön saamen kielen ja kulttuurin elpymiseksi ja kuinka monipuolisia ratkaisuja kielipesäohjaajat ovat luoneet saamen kielen elvyttämiseksi. Kielipesäohjaajat ovat myös vakaasti sitoutuneet kielipesätoiminnan kehittämiseen ja sen onnistumiseksi. Heidän toimintansa on malli kielipesätoiminnasta. Tutkimus rakentaa perusteita kielipesätoiminnan vakiinnuttamiseksi ja on osoitus kielipesän ensiarvoisesta ja kauaskantoisesta merkityksestä saamen kielen elpymiseksi.The core focus of this doctoral research was on the revitalization of the endangered Sámi language. The objective of the study was to provide a new perspective on Sámi language revitalization by analyzing the revitalization of Sámi language among children in one North-Sámi language nest. A language nest is a child care place of under-school-age children where they learn the Sámi language through a language immersion method. This study focused on describing the everyday life at the Sámi-speaking language nest. The study describes the practices of Sámi language immersion in the language nest and how children’s Sámi language usage was supported and revitalized in the practices of the nest and in the teaching and interaction situations. The Sámi language is always tied with the Sámi culture and the ways the language is supported and strengthened. In addition, the study investigated the language nest teachers’ perspectives of the development of Sámi-speaking language nest. The study was an ethnographic case study that comprised two field research periods in the North-Sámi language nest in 2014–2015. During these periods, the research data were collected by interviewing the language nest teachers and observing everyday life at the language nest. Interviews were group and personal interviews (N=8). Observations took place during predetermined days (N=11) at the language nest. The North-Sámi language nest that was the research target of this study was one of the ten language nests operating in Finland in 2014–2015. The interviewees were the language nest teachers who worked in the language nest during these years of operation. The research results comprise language nest practices that were divided into primary and secondary practices. The primary practices were necessary activities that formed a part of everyday child care, such as dining, language support in everyday situations (e.g., arrival and departure from the child care, dressing, cleaning), nap time, and outdoor time. The secondary practices were special features of the everyday life in the language nest. They were divided into following categories: themed work in the language nest; guided morning circles; narration and the world of fairytales; plays and tasks that enhance language knowledge; visitors adding to cultural learning contents; and seasonal activities. According to the findings, the primary and secondary practices were Sámi-speaking activities that were based on the Sámi culture. Cultural values of Sámi upbringing could be recognized in the everyday life of the language nest. As a whole, the everyday life appeared as a socio-cultural basis for growth, raising children as a part of Sámi culture and language community. The language nest operated and transformed in a liminal state. In order to turn into an established form of operation, language nests have to be further developed. According to this study, the language nest teachers developed their work actively in collaboration with the surrounding community. They tried to develop and renew it even though the continuation and availability of resources of the language nest were uncertain. Language nests do not have common national guidelines and there are no learning materials based on the language immersion method to be used in language nests. Furthermore, Sámi-speaking language nest teachers do not have any structured education that would be based on the language immersion method. The language nest employees practiced based on their own expertise and strong experience. They reported that they would need additional education and opportunities of sharing information about good practices with their colleagues. According to the language nest teachers, the Sámi language nest would need a common framework, including a curriculum and guidelines. In addition, it would need premises, learning environments, and materials that are based on the Sámi culture. The language nest teachers also wanted to create stronger networks with other language nests. Likewise, they wished to strengthen collaboration with the immediate surrounding community and other partners. Based on the research, the concept of “language nest pedagogy” was created. The model of language nest pedagogy was constructed in the form of Sámi cradle ball (šiella in North-Sámi). The rings illustrate the principles of language nest pedagogy that are the practices through which children learn language in the language nest. The main Sámi colors in the background highlight the Sámi framework of language learning: the revitalization of the Sámi language, Sámi culture, Sámi education, and Sámi language learning. This doctoral research is the first one to describe the practices of a Sámi language nest. As a pioneering work, it provides first-hand information about the operation of the language nest and the implementation of language immersion in the revitalization of the Sámi language in early childhood education. Even though language nests have operated already almost three decades, they still have to fight for their existence. This study showed how a language nest can provide a meaningful and stimulating learning environment to revitalize the Sámi language and culture and how manifold are the solutions that the language nest teachers have created to revitalize the Sámi language. Furthermore, the language nest teachers are strongly committed to the development of language nests and its success. Their way of working sets an example of the operation of a language nest. The study provided grounds for the establishment of language nests and attested that language nests have a first-rate and far-reaching importance for the revitalization of the Sámi language